Toisaalta Elina Hiltunen, Jarno Limnéllin ja Mikko Dufva [2] ovat alkuvuonna 2022 julkaisseet kirjan Suomen tulevaisuus – Suuret kysymykset ja vastaukset. Mitkä ovat tulevaisuutemme suurimmat haasteet? Kirjassaan tulevaisuudetutkijat Limnéll, Hiltunen ja Dufva etsivät konkreettisia ratkaisuja siihen, miten Suomen tulevaisuuden haasteet ratkaistaan.

Edellä mainituista tutkimuksista haluan nostaa esille työpaikoilla tapahtuneen väsymisen, ponnettomuuden ja muutoshalun, joka esiintyy voimakkaana haluna tehdä muutoksia sekä henkilökohtaisiin että yritysten työilmapiirein ja järjestelyihin. Tikunnokassa ovat olleet mm. sairaanhoitajat, mutta käytännössä ongelmat koskevat kaikkia työaloja ja yrityksiä pienistä suuriin. Jo aikaisemmat, ennen 2021/22 olevat tutkimukset, mm. Tilastokeskus 2018, osoittavat työuupumuksen olevan vakavalla tasolla mm. erikoisaloilla, asiantuntijatyössä ja naisvaltaisilla aloilla. Tulevat koronan aikaiset tilastot ja niiden tutkimustulokset tuskin helpottavat asiaa.

Vuonna 2021 maailmalla esiintyi esimakua tulevasta.  Spontaani eri toimialaoille ja ikäluokkiin iskeytynyt irtisanoutumisaalto herättää pohdiskelemaan tulevaa myös meillä Suomessa vuonna 2022. Yritykset, ihmiset ja työssä jaksaminen ovat pyhä kolminaisuus, jonka ympärille voi rakentaa sekä hyvää että isoja ongelmia.   Silloin kun taloudessa on suuria suhdannevaihteluja ne vaikuttavat työtekijöihin mm. siten, että voi olla pulaa tai ylitarjontaa työvoimasta. Molemmat tilanteet taas vaikuttavat työvoiman jaksamiseen, henkiseen ja aineelliseen hyvinvointiin. Suorana jatkeena edellisestä ovat yhteiskunnan toiminnot, joissa työvoima reagoi voimakkaasti esimerkiksi hoito- ja opetusalalla.

Hiltunen et al. kuvaavat, että vuosi 2022 kasvattaa erityisesti Suomessa taas piirun verran näkyvissä olevaa megatrendiä, eli väestön ikääntymistä. Euroopan unionissa 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien osuus koko väestöstä on suurin Suomen lisäksi Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa. Kun työvoima vanhenee sen diversiteetti kasvaa. Lisäksi haasteita tuovat väestön ikääntyminen, jonka seurauksena työvoimapula pahenee entisestään ja työelämän on muututtava esteettömäksi kaikille, myös ikääntyneille. Työntekijän kannalta pitkä työura vaatii jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista. Ulkomainen työvoima ja pidemmät työurat tekevät työelämästä aiempaa monimuotoisempaa. Työnantajalle tämä tarkoittaa sitä, että sen on otettava huomioon työntekijöiden erilaiset tarpeet, oli kyseessä sitten vaikkapa rukoushuoneen rakentaminen työntekijöiden käyttöön. Burn out on varsinkin asiantuntijatyötä tekevien yleinen työtapaturma, Hiltunen sanoo.

Tulevaisuuden tutkijat eivät tunnetusti ole, eivätkä halua olla, ennustajia. Nyt kuitenkin kirjoitetut tutkimukset ovat ennustaneet tiedossa olevaa totuutta linjakkaasti. Mutta ovatko Megatrendit liian haastavia, eikä niille ei voida tehdä mitään, tai toteutuksen puuttuessa ajaudumme henkiseen kaaokseen sekä yritykset että yhteiskunta ahdinkoon? Kesän jälkeen edessä on uusi aika, jolloin vaatimukset kokonaisuuden hallinnasta kasvavat uuteen potenssiin. Haasteita tulee olemaan kaikilla yritys- ja yhteiskunnan aloilla; turvallisuudessa, inflaatiossa, energiassa ja työvoimassa jne. Miten ratkaisemme työvoiman jaksamisen korona-ajan jälkeisessä tilanteessa, jossa jo vuonna 2021 oli isoa liikehdintää ja irtisanoutumisia?

Uskoakseni yhtenä ratkaisuna on työelämän joustojen lisääminen ja hallinta. Työtekijän oman ajan hallinta, työhyvinvointi, ystävien ja perheen yhteensovittaminen joustavasti työntekemiseen luovat mahdollisuuden jaksamiselle ja työmotivaatiolle. Burn out ei ole yrityksen eikä työtekijän etu – saati sitten perheen tai ystävien. Hallittu joustavuus lisää turvallisuuden tunnetta työtekijälle ja toisaalta kokonaisuuden hallinta auttaa yritystä ymmärtämään työtekijän mahdollisuudet ja hyödyntämisen. Tulevaisuudessa lienee vaihtoehtoja, joissa työtekijä tekee ns. vuoden työt oman aikataulunsa ja ekonomiatarpeensa mukaisesti. Viettää vapaa-aikansa silloin kun sen parhaakseen näkee, ja on yritykselle helposti hallittavissa, ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ajankäytöstä. Uskoakseni voimme myös joustaa työvoiman saatavuudessa ja pidentämällä hallitusti työelämän joustoja tehdä etätyöstä ja digitalisaatiosta hyvää ja tuottavaa arkipäivää.    

Hiltunen et al. toteavat, että ”ihmiset ovat yritysten suurin voimavara. Siksi yritysten pitää kyetä vaalimaan työntekijöidensä jaksamista.”

Itse muotoilen vakavaa asiaa seuraavasti, nyt on kaikki neuvot hyviä – kalliitkin!

30.06.22

Hannu Virkkunen

Lähteet

[1] Mikko Dufva, Anna Wartiovaara, Katri Vataja. Sitra 2021

[2] Elina Hiltunen, Jarno Limnéll, Mikko Dufva